No niin. Olen huono bloggaaja joten vuosia on vierähtänyt jo huikea määrä. Haiku tyttö asteli elämäämme 09.08.2009 ja nyt sitten 11.10.2017 tuli päivä, joka jo hiljalleen näytti tulevan.
Haiku oli vielä 10.10 entisensä, hitaampi toki jo ja kuulokin vähän heikko. Mutta aamulekille lähti mielellään ja samoin iltalenkille. Iltapissallekkin lähti ja saatuaan iltajuttunsa, meni omalle rakkaalle pedilleen.
Aamulla makasi toisella lempipaikallaan ja sieltä ei aamulenkille halunnut nousta. Hyvin vaikeasti nousi ylös ja töpöttämällä kävi pikaisen lenkin, palasi sisälle ja samaan paikkaan takaisin.
Pissat tulleet alle ja oksennustakin oli tullut. Siinä sitten ryömimällä omalle pedilleen meni, silittelin, soitin eläinlääkärille ja kerroin tilanteen.
Olin Haikun vieressä koko ajan. Silitin rauhallisesti, koira hengitteli raskaasti. Eläinlääkäri tuli ja totesi tilanteen. Antoi rauhoituspiikin ja sitten lopullisen piikin.
Haiku nukkui rauhallisesti silitellessäni ikiuneen 11.10.2017 klo.10.35. Haiku tuhkattiin ja tuhka on nyt uurnassa odottamassa. Vielä paikka mietinnässä.
Suuri ikävä ja kaipaus jäi. ❤️

Lokakuu 2009

Nyt on jo lokakuu ja Haiku tyttönen on kotiutunut hyvin. Sohvalle kömpii kainaloon ja on siinä kuin olisi aina ollut. Tyttö on aivan ihana, mutta itsepäisyyttä löytyy. Lenkeillään ja touhutaan pihatöitä ja kovasti tyttönen tykkää pienistä palloista, joita ottaa suuhun ja heittää ja juoksee sen perään. Luita piilottaa ulkona ja sitten niitä mätinä kaivelee esiin. No, se on koirien tapa.
Vieraista pitää ja ei kovin heitä noteeraa. Oma väki on tärkeä ja sen huomioi. Sellainen surusilmä tyttönen on, kun kotoa poistutaan, mutta silmät lositaa, kun palataan taas!
Kuvia en ole ehtinyt laitella, mutta niitäkin aikanaan laitan. Kiirettä tuntuu olevan ja iltaisin niin väsynyt, ettei jaksa enään konella juuri olla. Mutta kuulumisia aina silloin tällöin naputtelen, joten kuulumisiin taas!

Saikku

Kuusi viikkoa

No, nyt tyttönen on sitten asustanut kanssamme kuusi viikkoa ja hyvin tyttö on kotiutunut. Käydään lenkillä, ollaan pihassa ja siinä vielä rittää opettelua, minne voi mennä ja minne ei eli sinne, minne nenä näyttää, ei ole suotavaa lähteä seikkailemaan. Tässä jokunen viiko sitten tyttö lähti omille teilleen ja naapuri tuolta soitteli, että tyttönen oli ajautunut sinne ja muina tyttöinä vain kävellyt ovesta sisään ja nuuskinut kissan petiä. Perheen oma koira oli kiinni ulkona ja mekasti sitten, että kuka kumma oli tullut hänen pihaansa ihmettelemään. No haimme tyttösen kotiin. Tyytyväisenä tallusteli omaan pihaan ja ihmetteli, että mitäs nyt?
Tyttönen osaa istua ja sanoa tassulla päivää. Sellaista tarinaa tällä kertaa. Heissulivei!

Saikku

Päivä Haikuliinin elämästä

On jo myöhä, mutta laitan muutaman sanan Haikuliinista. Hän on hyvin edistynyt täällä uudessa kodissa. Nyt tulee jo 5 viikkoa, siitä, kun Haiku muutti meidän perheeseemme tänne Kuhmalahdelle. Alkuun oli kovaa eroahdistusta, mutta se on nyt poistunut melkein lähes kokonaan. Tyttönen menee autoonkin jo itse hyppäämällä ja saa makkaran palan palkakseen. Mökille on matkaa noin kolme kilometriä ja sinne on menty kävellen ja tultu autolla pois. Tyttö on hyvin luottavainen siitä, ettei jätetä ja hyljätä. Kun lähdetänn töihin ja kouluun, niin tyttönen saa pientä purtavaa ja sen kanssa jää telmimään. Kissojen kanssa alkaa sujua. Hyvin jo kahden kanssa, kolmas on hitaampi tutustuja. Kävely sujuu hyvin, mutta haukkuu vastaantuleville koirille. Harjoitellaan sitäkin, että huomio kiinnittyisi muuhun. Muuten ei juuri hauku. Ystävällinen ja seurallinen koiruus. Aivan ihana ja perheen sydämen vienyt ja kaikkien, jotka ovat Haikuun tutustuneet. Muttä tämä tällä erää. Kirjoitan taas, kun ehdin naputtelemaan lisää!