No niin. Olen huono bloggaaja joten vuosia on vierähtänyt jo huikea määrä. Haiku tyttö asteli elämäämme 09.08.2009 ja nyt sitten 11.10.2017 tuli päivä, joka jo hiljalleen näytti tulevan.
Haiku oli vielä 10.10 entisensä, hitaampi toki jo ja kuulokin vähän heikko. Mutta aamulekille lähti mielellään ja samoin iltalenkille. Iltapissallekkin lähti ja saatuaan iltajuttunsa, meni omalle rakkaalle pedilleen.
Aamulla makasi toisella lempipaikallaan ja sieltä ei aamulenkille halunnut nousta. Hyvin vaikeasti nousi ylös ja töpöttämällä kävi pikaisen lenkin, palasi sisälle ja samaan paikkaan takaisin.
Pissat tulleet alle ja oksennustakin oli tullut. Siinä sitten ryömimällä omalle pedilleen meni, silittelin, soitin eläinlääkärille ja kerroin tilanteen.
Olin Haikun vieressä koko ajan. Silitin rauhallisesti, koira hengitteli raskaasti. Eläinlääkäri tuli ja totesi tilanteen. Antoi rauhoituspiikin ja sitten lopullisen piikin.
Haiku nukkui rauhallisesti silitellessäni ikiuneen 11.10.2017 klo.10.35. Haiku tuhkattiin ja tuhka on nyt uurnassa odottamassa. Vielä paikka mietinnässä.
Suuri ikävä ja kaipaus jäi. ❤️